Kevät etenee ja näyttely lähenee – elokuun alussa on ripustus. Tuleva näyttely alkaa hallita jo ajatuksia; se muhii takaraivossa silloinkin kun teen arkisia askareita tai käyn töissä, juttelen ihmisten kanssa tai käyn ruokakaupassa…. tämä on kokonaisvaltaista työtä. Iltaisin nukkumaan mennessä pohdin muutamaa yksityiskohtaa tai uutta kuvaa, joka ei aivan vielä hahmotu, se on tulossa mutta vielä näkymättömissä ja siirtyy kohta verhoksi silmieni eteen ja silloin on pakko päästä työpajaan sitä toteuttamaan. Tai ainakin yrittämään.
Kaiken kaikkiaan on hienoa, että pitkän koronakooman jälkeen pää taas toimii ja tuottaa uutta. Näin keväällä tulee jatkuvasti muitakin näyttelyhakuja ja aion tarttua niistä muutamiin.