Vuosi kuvisopettajana on kohta ohi ja yhä paremmin ymmärrän vanhaa hienoa sanontaa: Yksinkertainen Yrjö käsin ohdakkeeseen tarttuu, kättä kirveltää mutt äly karttuu.
Olen oppinut monenlaista; uusia tekniikoita, hienoja ihmisiä ja jopa hiukan kärsivällisyyttäkin. Ihmeellisintä on se miten säännöllinen palkka ruokkii luovuutta – ei tarvitse koko ajan etsiä toimeentuloa ympäri maakuntaa tai maata aamuyöllä hereillä miettien onko tällä viikolla varaa tankata autoa. Voi vaikka keskittyä ajattelemaan sitä punaista kettua, joka laukkaa taivaan halki.
Tai sitä, että tämä hieno työ jatkuu syksyllä !