Ilmaisullista ihmettelyä
Taiteilijan työssä on kummallista muunmuassa se, että juuri kun olen oppinut yhden tekniikan hyvin haluankin ryhtyä tekemään jotain aivan muuta. Jos olen sopinut piirrosnäyttelyn puolen vuoden päähän tekee mieli tehdä grafiikkaa aamusta iltaan. Jos taas pitäisi saada aikaan esittelykelpoista grafiikkaa kulutan aikaan piirtelemällä sarjakuvia. Juuri kun olen saanut vesivärikynillä piirtämisen haltuun ja alkaa tulla kelvollista jälkeä alankin painaa kasveilla voimapaperille. Juuri nyt haluaisin säilöä kokonaisen kukkivan omenapuun ja tehdä siitä tilateoksen.
Olen aina ihaillut niitä taiteilijoita, jotka tekevät tunnistettavaa ja tasaisen laadukasta työtä, teoksia joista näkee jo ensivilkaisulla kuka ne on luonut. Itse haahuilen tekniikasta ja ilmaisutavasta toiseen, innostun milloin mistäkin ja yleensä aina kummallisista ja hyödyttömistä kokeiluista. Niitä sitten poltellaan juhannuskokossa.
