Ajatuksia

Tunnen kuinka vauhti kiihtyy

Kevät etenee ja näyttely lähenee – elokuun alussa on ripustus. Tuleva näyttely alkaa hallita jo ajatuksia; se muhii takaraivossa silloinkin kun teen arkisia askareita tai käyn töissä, juttelen ihmisten kanssa tai käyn ruokakaupassa…. tämä on kokonaisvaltaista työtä. Iltaisin nukkumaan mennessä pohdin muutamaa yksityiskohtaa tai uutta kuvaa, joka ei aivan vielä hahmotu, se on tulossa mutta vielä näkymättömissä ja siirtyy kohta verhoksi silmieni eteen ja silloin on pakko päästä työpajaan sitä toteuttamaan. Tai ainakin yrittämään.

Kaiken kaikkiaan on hienoa, että pitkän koronakooman jälkeen pää taas toimii ja tuottaa uutta. Näin keväällä tulee jatkuvasti muitakin näyttelyhakuja ja aion tarttua niistä muutamiin.

Ihana syksy

Kesä kääntyy syksyksi ja läpitunkevan vihreän tilalle tulevat muut värit: punainen, keltainen ja ruskea. Tämä on taiteilijan silmälle juhla-aikaa. Samoilen metsissä tekosyynä sienestys, istuskelen kannoilla ja kivillä nauttimassa tuoksuista, väreistä ja hiljaisuudesta. Tänä vuonna on ollut monenlaista sairautta ja vastusta ja luonnon keskellä sielu paranee, ruumis lepää ja koko ihmisriepu korjaantuu alkulähteellään.

Ilmaisullista ihmettelyä

Taiteilijan työssä on kummallista muunmuassa se, että juuri kun olen oppinut yhden tekniikan hyvin haluankin ryhtyä tekemään jotain aivan muuta. Jos olen sopinut piirrosnäyttelyn puolen vuoden päähän tekee mieli tehdä grafiikkaa aamusta iltaan. Jos taas pitäisi saada aikaan esittelykelpoista grafiikkaa kulutan aikaan piirtelemällä sarjakuvia. Juuri kun olen saanut vesivärikynillä piirtämisen haltuun ja alkaa tulla kelvollista jälkeä alankin painaa kasveilla voimapaperille. Juuri nyt haluaisin säilöä kokonaisen kukkivan omenapuun ja tehdä siitä tilateoksen.

Olen aina ihaillut niitä taiteilijoita, jotka tekevät tunnistettavaa ja tasaisen laadukasta työtä, teoksia joista näkee jo ensivilkaisulla kuka ne on luonut. Itse haahuilen tekniikasta ja ilmaisutavasta toiseen, innostun milloin mistäkin ja yleensä aina kummallisista ja hyödyttömistä kokeiluista. Niitä sitten poltellaan juhannuskokossa.

Intohimoinen piirtäjä

Niin kauan kuin muistan olen ollut intohimoinen piirtäjä ja lukija. Olen aina piirrellyt lehden laitaan, muistikirjoihin, kaupan kuitteihin, seiniin ja asfalttiin, ja lukenut kaiken sarjakuvista science fictioniin ja Tsehoveista tilastoihin. Olin jo lapsena sitä mieltä, että minusta tulee taiteilija ja käyn Italiassa. Italiassa tulikin käytyä, mutta maalaistalon tyttärenä kouluttauduin oikeisiin töihin. Sielu jäi jälkeen, kunnes täytyi antaa periksi ja lähteä taidekouluun. Valmistuin ammattilaiseksi 50-vuotiaana ja vuodesta 2012 olen tehnyt päätoimisena kuvataiteilijana grafiikkaa, akvarelleja, piirustuksia, maa- ja valotaidetta ja omaksi ilokseni sarjakuvia. Asun ja työskentelen Laukaassa, noin 40 km Jyväskylästä pohjoiseen, jossa minulla on oma grafiikkapaja.

Teen värikästä grafiikkaa ja nautin erityisesti värien sekoittelusta. Olen erikoistunut kohopainoon eli kaiverran laattoja puusta, pahvista, pleksistä tai mistä tahansa materiaalista, joka pysyy koossa painamisen ajan. Olen käyttänyt Joop Stoopin litografiavärejä kymmenen vuotta, mutta nyt olen siirtymässä vesiliukoisiin väreihin, joiden puhdistaminen työkaluista ja pöydältä on helpompaa.