Työn iloa

Pitkien ja hiljaisten koronavuosien jälkeen on mukava taas työskennellä omassa pajassa: projektina on elokuussa koittava näyttely Jyväskylä taiteilijaseuran galleriassa. Tulossa on jotain aivan uutta ja erilaista; grafiikka on jäänyt taka-alalle ja tekniikkana on nyt vesiväri, piirrokset, tekstit, sarjakuvat ja muu kolmiulotteinen materiaali. Teen siis jonkinlaista kollaasia. Koska nyt eletään vasta tuotantovaihetta mitään ei sensuroida tai karsita vaan annan mielikuvituksen lentää, ja on se kyllä melko omituisiin sfääreihin ehtinytkin.  

Näyttelyn tekeminen on hiljaista ja näkymätöntä työtä, jossa läheisten tuki on arvokasta. Mainitsen tässä kohdassa erityisellä lämmöllä kuopiolaisen Kehysliike J. Sallisen, jossa Jari halaa lämpimästi ja välittää teoksiani markkinoille.

Ulkona tuiskuaa lunta, mutta pajasta kuuluu naputus ja työ edistyy katseilta piilossa.

 

 

 

Taas on hieno syksy

Pitkästä aikaa, ystävät, elon merkkejä:

Rakastan syksyä ja uusien asioiden alkamista. Päässä vilistää kuvia, näyttelyideoita ja kiinnostavia projekteja ja vapaa-aika kuluu metsissä ruskan värejä, tuulen huminaa ja suopursun tuoksua aistien. On mukavaa huomata, että maailma on mallillaan pitkän tauon jälkeen, ja minulla on siellä oma ekologinen lokeroni tallella.

Olen mukana Koskelan opiston taideopettajien näyttelyssä Äänekosken taidemuseolla, käykäähän katsomassa.

Ihana syksy

Kesä kääntyy syksyksi ja läpitunkevan vihreän tilalle tulevat muut värit: punainen, keltainen ja ruskea. Tämä on taiteilijan silmälle juhla-aikaa. Samoilen metsissä tekosyynä sienestys, istuskelen kannoilla ja kivillä nauttimassa tuoksuista, väreistä ja hiljaisuudesta. Tänä vuonna on ollut monenlaista sairautta ja vastusta ja luonnon keskellä sielu paranee, ruumis lepää ja koko ihmisriepu korjaantuu alkulähteellään.

Kylmää mutta kevättä kuitenkin

Vuosi kuvisopettajana on kohta ohi ja yhä paremmin ymmärrän vanhaa hienoa sanontaa: Yksinkertainen Yrjö käsin ohdakkeeseen tarttuu, kättä kirveltää mutt äly karttuu.

Olen oppinut monenlaista; uusia tekniikoita, hienoja ihmisiä ja jopa hiukan kärsivällisyyttäkin. Ihmeellisintä on se miten  säännöllinen palkka ruokkii luovuutta – ei tarvitse koko ajan etsiä toimeentuloa ympäri maakuntaa tai maata aamuyöllä hereillä miettien onko tällä viikolla varaa tankata autoa. Voi vaikka keskittyä ajattelemaan sitä punaista kettua, joka laukkaa taivaan halki.

Tai sitä, että tämä hieno työ jatkuu syksyllä !

Kevättä ilmassa

Näyttely Kellarikalleriassa

Pitkästä aikaa pääsin ripustamaan näyttelyä; Suonenjoella Kellarikalleriassa 25.3.2022 asti näyttelyni Hanna Tynkkysen kanssa. Grafiikka on vaihtunut piirroksiin ja voin vilpittömästi sanoa, että olen hyvin tyytyväinen tulokseen. Kuvistani tulee aina vaan omituisempia. Hannalta on esillä hieno installaatio ja taidokkaasti rakennettuja hyönteisiä – hän on materiaalien taituri ja työskenteleekin Hollannin valtionoopperan tarpeistossa Amsterdamissa.  Mänkee kahtomaan, sanoo savolaiset.

 

Pallo hallussa

Ihana, värikäs syksy ! Kaikkialla on nyt silmäkarkkia, keltaista ja punaista, ruskean lukemattomia sävyjä ja seassa vielä vähän vihreää. Metsän muhevaa tuoksua, sieniä, rapsakkaan kylmiä aamuja – niistä on taiteilijan sielu tehty. Syksy on aina ollut minulle hyvää aikaa: alkaa uusia harrastuksia, projekteja, lukukausia…. tänä syksynä olen aloittanut sijaisuuden Koskelan kuvataidekoulun opettajana Äänekoskella. Työyhteisö on mukava ja opin joka viikko itsekin jotain uutta.

Hiljainen metsä Multialla

Multian vanhalla hautausmaalla on entisessä ruumishuoneessa vielä muutaman päivän ajan meneillään näyttely Hiljainen metsä, jossa on Mirja Aution valoteoksia, minulta grafiikkaa ja ääniteos, jonka tekninen toteutus tulee kosketinsoittaja Olli Peuraselta.
Paikka ja ympäristö ovat erikoisia ja koskettavia, ja ääniteoksen luominen on ollut hieno kokemus: ääni näyttää olevan samanlainen instrumentti kuin mikä tahansa maalaus- tai piirustusväline – sillä voi myös maalata kuvia ja tunnelmia. Tätä täytyy kokeilla toistekin.

Ilmaisullista ihmettelyä

Taiteilijan työssä on kummallista muunmuassa se, että juuri kun olen oppinut yhden tekniikan hyvin haluankin ryhtyä tekemään jotain aivan muuta. Jos olen sopinut piirrosnäyttelyn puolen vuoden päähän tekee mieli tehdä grafiikkaa aamusta iltaan. Jos taas pitäisi saada aikaan esittelykelpoista grafiikkaa kulutan aikaan piirtelemällä sarjakuvia. Juuri kun olen saanut vesivärikynillä piirtämisen haltuun ja alkaa tulla kelvollista jälkeä alankin painaa kasveilla voimapaperille. Juuri nyt haluaisin säilöä kokonaisen kukkivan omenapuun ja tehdä siitä tilateoksen.

Olen aina ihaillut niitä taiteilijoita, jotka tekevät tunnistettavaa ja tasaisen laadukasta työtä, teoksia joista näkee jo ensivilkaisulla kuka ne on luonut. Itse haahuilen tekniikasta ja ilmaisutavasta toiseen, innostun milloin mistäkin ja yleensä aina kummallisista ja hyödyttömistä kokeiluista. Niitä sitten poltellaan juhannuskokossa.

Uusia kuvia

Kevät on tuonut tullessaan uusia alkuja luontoon ja taiteentekoon. Kylvin juuri varhaisperunaa ja suunnittelin mielessäni katosta riippuvaa kolmiulotteista teosta heinäkuun näyttelyyn, joka ripustetaan Mirja Aution kanssa Multian vanhan hautausmaan entiseen ruumishuoneeseen. On varmasti eksoottisin paikka, jossa olen töitäni esitellyt ja aiheet ovatkin lähtöisin tästä erikoisesta ympäristöstä. Koska appivainaa nukkuu nurmen alla aivan rakennuksen vieressä tuntuu Multian kaunis kirkonkylä muutenkin tutulta. Mirja tuo näyttelyyn valoteoksia ja toiveissa on myös jonkinlainen yhteisteos.


Näyttely liittyy Multialla vuosittain järjestettävään Multiaista satoa -tapahtumaan ja on avoinna 18.-25.7.2021.

Satupolku Äänekoskella

Reilun vuoden koronatauon ja hiljaiselon jälkeen tuli huhtikuussa yllättävä puhelinsoitto: Äänekosken eskareille ja ykkösluokkalaisille halutaan taidepajat vielä tänä keväänä. Lapsia olisi noin 400 ja 29 työpajaa, koska ryhmiä ei saa yhdistää koronan vuoksi. Selasin kalenteria ihmeissäni – onko niin montaa koulupäivää enää jäljelläkään ?

Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja tehtiin kouluissa ja päiväkodeissa Satupolku -projekti toukokuun loppuun mennessä. Pidin tavoitteena saada edes yksi grafiikanvedos jokaiselle lapselle ja se onnistui; useimmat painoivat kaksi tai kolmekin kuvaa. Oppimisen ja taiteen riemua, sähläämistä, hälinää ja hössötystä… voi miten niitä onkin ollut ikävä !